Arkistojen kätköistä

Julkaistu: 28.04.2026

Vaikka vietämmekin pitäjän 450-vuotisjuhlavuotta, alkaa Laihian tarina jo kauempaa. Siitä kertoo esimerkiksi kirkonarkistosta löytyvä vuonna 1500-luvun painettu messukirja.

Vaikka vietämmekin pitäjän 450-vuotisjuhlavuotta, alkaa Laihian tarina jo kauempaa. Siitä kertoo esimerkiksi kirkonarkistosta löytyvä vuonna 1500-luvun painettu messukirja. Messukirjaan on sidottu yhteen ruotsinkielinen kirkollisten toimitusten käsikirja vuodelta 1548 sekä suomenkieliset käsikirja ja messu vuodelta 1549. Sen lisäksi kirjan tyhjille lehdille on käsin kirjoitettu rukouksia ja virsien sanoja. Kirja lienee ollut käytössä 1600-luvulle saakka.


Suomenkielinen rukous.

 

Kirjan käyttöhistoriasta kertovat myös käsinkirjoitetut muistiinpanot marginaaleissa ja tekstirivien välissä – esimerkiksi messun loppusiunauksen jälkeen on kirjoitettu muistiin: ”Pro exitu weisatan Suo meille rauha Herra nyt” eli lähtiessä veisataan virsi ”Suo meille rauha Herra nyt”. Vuoden 1614 kirkkokäsikirja määräsikin virren jumalanpalveluksen päätösvirreksi. Nykyisessä virsikirjassa kyseinen virsi on 586.

Laajalle levinnyt ajatus 1500-luvun kirkkohistoriasta on, että uskonpuhdistuksen myötä kansankieli korvasi latinan jumalanpalveluksen kielenä. Kuitenkin jo ennen reformaatiota saarnattiin kansankielellä ja vastaavasti Mikael Agricolan messukirjassa on ajalleen tuttuja rukouksia myös latinaksi, kuten tämä messua edeltänyt papin synnintunnustusrukous.

 


Latinankielisen papin synnintunnustusrukouksen ”Confiteor omnipotenti Deo” alku.

 

Myös käsinkirjoitetuille sivuille on joku varhainen Laihian pappi tallentanut esimerkiksi Nikean uskontunnustuksen ja Te deum -hymnin latinaksi.

 


Käsinkirjoitettu Te Deum -hymni. Huomaa koristellun alkukirjaimen puhaltava tai ehkä laulava mieshahmo.

 

Tuttuakin messukirjasta löytyy – messun osat ovat vanhaa läntisen kristinuskon perinnettä, ehtoollisrukouksen vanhimmilta osiltaan jopa 300-luvulta. Jokainen messu kantaa mukaan vuosituhantista kristinuskon historiaa, mutta tapahtuu silti aina nykyisessä hetkessä. Jos 1500-1600-luvulla messukirjaa käyttänyt pappi tai hänen seurakuntansa astuisi nykyiseen kirkkoomme ja jumalanpalvelukseemme, hän varmasti tunnistaisi edelleen monia osia, vaikka sanat ovatkin hieman erilaisia.


Ehtoollisrukouksen vuorolaulua:
HERRA olcon teiden cansan.
Nin mös sinun henges cansa.
Yletke teiden sydemen Jumalan tyge.
Me ylenäme meiden sydhemen.
Kijtekem Jumalata meiden Herran.
Se on oijkeus ja coctuus.

 

Kansallisarkisto on digitoinut Laihian messukirjan ja siihen voi tutustua täällä: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5825637508&aineistoId=1281357054

Johanna Tyynelä-Haapamäki, Laihian seurakunnan kappalainen

Facebook
Threads
LinkedIn
X
WhatsApp
Email